tiistai 7. joulukuuta 2010
Nu'er Cha 2009
Nu'er cha, eli tytärtee, on ilmeisesti käsite, jota voidaan käyttää erityisen hienoista Yunnanilaisista teelaaduista, tarinan mukaan siksi, että teelehdet poimii nuoret/neitsyet naiset. Nu'erilla voi kuitenkin tarkoittaa myös silmuista valmistettua pu'erhia, jota usein myös kutsutaan valkoiseksi pu'erhiksi.
Tämä näyte on Jadepisaran nu'er-kakusta, ja vertailussa on toinen, halvempi nu'er cha, jonka alkuperä ei ainakaan minulle ole tällä hetkellä täysin tiedossa. Kummatkin koostuvat ainoastaan hienoista, hopeisista silmuista, ja ovat yllättävän höllästi painettuja. Välillä silmuja putoilee näytteistä itsestään, toisaalta tämä saattaa johtua näytteiden pienestä koosta, ja eipä ainakaan lehdet rikkoudu.
Näyte I on tuoksultaan ehkä hiukan voimakkaampi, vaikka kovin mieto siltikin. Siinä on makeutta, mietoa savuisuutta ja untuvaista pehmeyttä. Alkutuoksu on I näytteessä voimakkaampi ja eloisampi, II näytteessä se jää miedoksi, tuntuu siltä, ettei se saavuta koko potentiaaliaan vaan jää ontoksi. Pu'ermaisen luonteen lisäksi alkutuoksussa on voimakasta makeutta, II näytteessä myös kukkaisuutta.
Kummankin näytteen ensimmäinen haudutus tuoksuu miedolta, I näytteessä jopa hieman kirpeältä. Seuraavissa haudutuksissa tuoksu avautui enemmän ja saavutti herkullista makeutta, myöhemmin myös kukkaisia ja hedelmäisiä piirteitä. Mieto tuoksu, mutta nautinnollinen.
Makunsa puolesta I näyte oli ensimmäisellä haudutuksella hieman kirkkaampi ja makeampi. Toisella näytteellä kesti muutama haudutus avautua kunnolla makeuteensa ja erityisen pehmeään luonteeseensa. Seuraavilla haudutuksilla näistä kahdesta näytteestä oli vaikea huomata eroja: erittäin makeita, hunajaisia, herkullisia hedelmäisiä sävyjä, voimakas jälkimaku ja makeuden tunne kurkussa...
Ehkä II näyte oli hieman tasaisempi ja hienostuneempi, mutta todellakin, eroja oli vaikea huomata, varsinkin kun en tehnyt head-to-head vertailua vaan yksinkertaisesti join näitä samasta teekannusta peräkkäin samana iltana. I näytteessä tuntui olevan hieman vahvempi jälkimaku.
Suutuntumaltaan kummatkin teet olivat todella pehmeitä ja melko paksujakin, kun maku oli kunnolla avautunut. I näytteessä tuntui silti olevan keveämpi suutuntuma.
Uudelleen lämmitetyllä vedellä joskus seitsemännen haudutuksen paikkeilla II näytteestä ilmestyi erittäin mielenkiintoisia suklaisia sävyjä. Muutenkin kummatkin teet kestivät monia monia haudutuksia, 12 haudutuksen jälkeen en enää kyennyt jatkamaan.
Vaikutustensa puolesta kummatkin olivat voimakkaita: hienostuneita, ilahduttavia, rentouttavia. Voi olla, että II näyte oli hieman voimakkaammin rentouttava, mutta se saattoi hyvinkin johtua siitä, että join sitä toisena, jolloin olin jo valmiiksi rentoutunut.
Häiritsevin piirre näissä nu'er-teelaaduissa oli, että ne tuntuivat välillä kuivattavan suuta! Toisaalta se saattoi johtua liian pitkistä haudutusajoista... Välillä I näyte tuntui kuivemmalta, välillä II - viimeisen päätökseni oli, että II näyte oli kosteampi.
Kummatkin teet ovat erittäin hienoja, ja mielipiteeni siitä, kumpi olisi parempaa on heitellyt paljon. Ehkä kallistuisin nykyään II näytteen puolelle, sillä se oli enemmän pu'erhin tapainen, ja ei tuntunut niin kuivalta... Mielipide saattaa tosin muuttua taas seuraavalla maistelukerralla. Ja viimein paljastus: I näyte oli halvempaa, II näyte kalliimpaa.
Lähettänyt -ppp- klo 14.56 0 kommenttia
Tunnisteet: pu-erh
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Yunnan Dian Hong Jin Ya
Ensimäinen tuoksu, joka tulvahtaa kasvoille pussia avattaessa tuo mieleen vaalean näkkileivän. Itse lehtien tuoksu taas on kovin heikko, ohut ja viljainen. Tee koostuu kauniista oranssinsävyisistä ja kiiltävän haituvan peittämistä silmuista.
Alkutuoksu on ensin intensiivinen tumman kukkainen, josta se siirtyy metsämäisiin maisemiin – sienimäisyyteen – kunnes haihtuu miedoksi viljaisuudeksi. Peruluonteeltaan tumma kuitenkin. Huuhtelun jälkeen kukkaisuus palaa.
Haudutetun teen tuoksussa on lämmin hedelmäinen ja hieman samea pohja, jonka päällä esiintyy keveämpiä, heinämäsiä sävyjä. Maku on vahva, ensivaikutelmaltaan liukas ja suklainen. Hitaasti syvenevä maku alkaa viljaisana, mutta muuttuu sittemmin makeaksi, jopa kukkaisaksi jälkimauksi kielen päällä. Märkien lehtien tuoksussa paahteisuutta ja jotain hedelmää, jota en ole aikaisemmin haistanut: ehkä päärynää?
Toisen haudutuksen tuoksu on voimakkaampi, nyt makeat sävyt puskevat kunnolla esiin. Maku on tasapainottunut ja sen rakenne yhtenäisempi, esimerkiksi makeus ilmenee nyt jo maun alussa, ei vain lopussa. Uutena ilmiönä kukkaisia sävyjä myös itse maussa. Paksu, painava ja sakea suutuntuma.
Kolmannessa tuoksu ehkä heikompi, mutta se koostuu pääasiassa herkemmistä kukkaisista sävyistä. Märissä lehdissä sitä tiettyä matalan tason paksua, samettista pehmeyttä, jota silmuissa usein tuoksuu.
Neljännessä haudutuksessa uudelleen lämmitetyllä vedellä tuoksun valtaa samea maitomainen makeus. Maku tuntuu kirkastuneen, suutuntuma liukkaamalta ja nopeammalta.
Loppuhaudutuksissa (joita riittää sinne 10. paikkeille) maku jatkaa samoilla linjoilla: hillitympänä ja makeampana, mutta ei niin vivaihteekkaana. Oli miten oli, tämä on yksi mustan teen suosikeistani ja hinta/laatu-suhteeltaan ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Dian Hong on teelaatu, joka minulla on aina mukana kun lähden pois kotoa, sillä sen kanssa epäonnistuminen on melko epätodennäköistä ja sillä voi yllättää ystäviä, jotka eivät juo usein teetä. Minun on pitänyt kirjoittaa tämä arvio jo kauan, mutta jostain syystä olen unohtanut kirjottamisen ja vain nauttinut teestä.
Lähettänyt -ppp- klo 9.48 0 kommenttia
Tunnisteet: punainen tee
maanantai 15. marraskuuta 2010
Uusi kannu

Uusi 90 ml yixing eebenpuisella kahvalla, vähän kuin sekoitus kiinalaista ja japanilaista teekannumuotoilua. Saveksi on mainittu Hon Pi Long Zhuni, alkuperäistä zhunia uudempi savi, jolla pitäisi olla melko samanlaiset ominaisuudet. Ainakin samalaiset 'rypyt' on havaittavissa kannun pinnalla, johtuu korkeasti kutistumisasteesta paistamisen aikana.
Rakastan tässä kannussa sitä, että vesi viipyy sen pinnalla kauan. Kun gongfuttaa kynttilän valossa teetä tällä kannulla, vesi joka kaadetaan kannun pinnalle höyryää kauan ja luo mukavan tunnelman :) .
Lähettänyt -ppp- klo 14.53 2 kommenttia
Tunnisteet: muut
Da Yu Ling
Da Yu Ling on kasvatettu huimassa 2800 metrin korkeudella Da Yu Ling -alueella Taichungissa, Taiwanissa. Korkeudessaan tämä Li Shanilla, eli Persikka-vuorilla, kasvatettu High Mountain -oolong kuuluu maailman korkeimpiin teekasvatusalueisiin. Kuivat lehdet eivät eroa ulkonäöstään Li Shanista tai Ali Shanista, paitsi ehkä kokonsa perusteella. Da Yu Lingin lehdet tuntuvat olevan hieman isoimmiksi palloiksi kierrettyjä.
Kuivien lehtien aromi on kukkainen, mutta erittäin kevyt ja kostea. Tuoksu on kyllä hyvin voimakas, mutta keveys saa sen tuntumaan vaimealta, varsinkin jos on tottunut tummempien, esimerkiksi Wuyi-wulongien aromeihin. Kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava ja miellyttävä tuoksu, kuin hengittäisi pehmeää ja täyteläistä, hienovaraisesti aromatisoitua vettä.
Alkutuoksu on tavanomainen miedon toffeinen, ei yllätä. Huuhtelun jälkeen lehdistä tulvahtaa erittäin täyteläinen kermainen tuoksu, josta löytää myös kasvimaisia sävyjä.
Ensimmäisellä haudutuksella tuoksu ei vielä oikein avaudu. Maku on tässä erittäin kirkas ja raikas, saa nähdä muuttuuko se lehtien vielä avautuessa, mutta aivan miellyttävä on tämäkin. Suutuntuma on melko ohut, joten luulen että teen luonne tulee ensi haudutuksella muuttumaan huomattavasti. Märkien lehtien tuoksussa alkaa pääsemään kukkaisia piirteitä esiin.
Seuraavassa kupissa tuoksu on paremmin esillä. Se on kermaisen täyteläinen, jopa hiukan voimainen. Suutuntuma on muuttunut huomattavasti paksummaksi ja hitaammaksi. Maku on intensiivisen kasvimainen, välillä siitä löytyy myös hedelmäisiä sävyjä. Täytyy sanoa, että oudon voimakkaan makuinen tee miedoksi oolongiksi, tällaisia tarvitaan lisää!
Da Yu Lingin voimakas kasvimainen jälkimaku alkaa pehmeänä, levittyy koko suuhun ja nenään asti, sitten vetäytyy suun takaosaan ja tiivistyy kielen sivuille.
Vaikutus on keventävä – mitä muuta High Mountainilta voisi odottaakaan? Kuin ruumis solu solulta tarttuisi tuulen mukaan ja leijailisi korkeuksiin. Tämän jälkeen tulee vain todella rento, mutta oikeastaan aika painava olo, ja miellyttävä humiseva olo.
Neljännellä haudutuksella tuoksu on jo huomattavasti haalentunut. Se on täyteläinen ja kermainen, mutta ei enää niin voimakas. Maku on juuri sellainen kuin sen odottaakin olevan: paksu, kasvimainen sekä kukkainen, voimakas jälkimaku… Aivan kuten monet sanovat High Mountain Oolongeista, kuin hengittäisi puhdasta ilmaa korkean vuoren laella. Suutuntumassa on kunnioitettavaa mehukkuutta ja tiiviyttä.
Sessiota voikin sitten huoletta jatkaa kymmenen paremmallekin puolelle, suutuntumaa ja makeutta ainakin riittää. Pienenä varoituksen sanana voisi mainita lehtien koosta: ne vaikuttavat pettävän pieniltä kuivassa muodossaan, mutta laajenevat paljon veden kanssa. Varo siis pakkaamasta kannua liian täyteen, muuten tuloksena voi olla voimakkaan makuinen ja tuoksuinen, mutta suuta kuivattava ja hiukan kitkerä kuppi. Omaan pieneen 50 ml teekannuuni kymmenen vaihtelevan kokoista teesykeröä riitti vallan mainiosti.
Lähettänyt -ppp- klo 9.10 0 kommenttia
Tunnisteet: wulong
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Teen vaikutuksista eli qistä

MarshalN kirjoittaa uusimmassa blogitekstissään lyhyelti qistä. Erityisesti kiinnostukseni herätti kohta, jossa hän erottaa qin vaikutukset jyrkästi pelkistä kofeiinitärinöistä. Tässä kohdassa haluaisin hiukan selventää sitä, mitä itse käsitteellä qi tarkoitan, nimittäin kaikkien teen vaikutusten summaa.
Ymmärrän kyllä, että teen vaikutuksilla on kaksi tai useampiakin puolia. On nopeasti (ja hitaasti) nousevia, kehollisia tunteita kuten painavuus, humina ja rentoutuminen. Toisaalta on usein, mutta ei aina, hieman hitaammin kehittyviä vaikutuksia mieleen: euforia, ilo, rauha...
Näiden lisäksi olen huomannut myös aistien korostumista, joskus kaikkien, joskus vain yhden tai muutaman. Näköaistin ja kontrastin korostuminen vaikuttaa yleiseltä, tunnon ja varsinkin kuulon korostuminen harvinaisemmalta. Toisaalta olen hyvin visuaalinen ihminen, tämä varmasti vaikuttaa vaikutusten ilmenemiseen itselläni.
En erota kofeiinin ja qin vaikutuksia lähinnä sen kiistanalaisen henkisyyden vuoksi. Sitä paitsi en ole lainkaan vakuuttunut siitä, etteikö qi voisi olla vain yksi kofeiinin, l-teaniinin tai kofeiinin ja l-teaniinin vaikutuksista. Varsinkin kun tutkimuksissa on paljastunut teaniinin olevan mieto psykoaktiivinen aine, lisäävän dopamiinin määrää ja alfa-aaltoja aivoissa sekä parantavan mielialaa yhdessä kofeiinin kanssa.
Ehkä asenteeni qitä kohtaan juontuu uskontotieteestä, siellä kun on tapana olla melko puolueeton uskonnollisia ilmiöitä kohtaan. Toisaalta pitää kyllä korostaa, että näen teen myös hengellisenä kokemuksena, niin kuin varmasti lähes kaikki, jotka teetä harrastavat. Mutta vaikka qi olisikin vain seurausta fyysistä reaktioista teen sisältämiin ainesosiin, voihan sillä silti olla hengellisiä ja nautinnollisia vaikutuksia ihmisen kokemuksen kannalta. Ei pidä alistua liialliseen fyysinen/spirituaalinen jaotteluun.
En myöskään pidä tarpeellisena erottaa kofeiinin ja qin vaikutuksia toisistaan. Useimmiten nämä kuitenkin ilmenevät samaan aikaan, täydentävät ja tukevat toisiaan. Jos otetaan tarkastelun alle itse teekokemus, voisi väittää sen olevan yksittäinen ajallinen kokemus, hieno ja rentouttava kaikessa kokonaisuudessaan.
Lähettänyt -ppp- klo 12.46 0 kommenttia
Tunnisteet: muut
maanantai 1. marraskuuta 2010
Jiu Wan Wild Tea Trees of Yong De 2004

Kuivien lehtien tuoksu on miellyttävä: pehmeän viljainen ja puumainen, välillä pohjasta erottuu etäisen hedelmäisiä ja miedon tupakkaisia sävyjä. Ei kovin vahva tuoksu, mutta ei se miedoimmastakaan päästä ole.
Alkutuoksu puumainen, melkein luumumainen, mutta ei aivan yllä sen eloisuuteen. Huuhtelun jälkeen ilmentää kirpeyttä, joka kuitenkin vetäytyy nopeasti takaisin.
Ensimmäisen haudutuksen tuoksu on keskivertovahva, sekoitus kevyttä viljaisuutta ja hedelmäisyyttä. Maun paksu ja mehukas suutuntuma yllättää ensimmäisellä siemauksella. Makea, miedon hedelmäinen ja hunajainen maku.
Jälkimaku ilmestyy heti ja on yllättävän vahva, herkullisen hunajainen. Lopussa tuo hunajaisuus muuttuu nielussa makeaan tunteeseen, joka nousee nenään ruokaisuutena, kunnes muuttuu jälleen makeudeksi kielen sivuilla ja kitalaessa.
Toisessa kupissa tuoksu on vahvempi: makea ja lähes hunajainen. Suutuntuma syvenee hienosti kielellä ja qi alkaa nousemaan. Rentouttava, hiukan mykistävä.
Kolmannessa kupissa tuoksun linja nousee korkeammalle ja saavuttaa hedelmäisiä, jopa kukkaisia sävyjä. Päihdyttävän mehukas ja silkkisen pehmeä suutuntuma, hunajaista sakeutta.
Neljännen haudutuksen tuoksu on jälleen ohentunut ja noussut makeaksi hienovaraiseksi tuoksuksi. Maussakin alkaa esiintymään kirkkaampia piirteitä.
Viidennellä kupilla tee ei hirveästi muutu, tai sitten en vain jaksa enää kiinnittää huomiota. Kiinnostavaa muuten, että tässä shengissä ei ole laisinkaan kirpeyttä, tai ainakaan sitä ei huomaa.
Seitsemäs haudutus ja uudelleen lämmitetty vesi, tuoksussa ja maussa on vielä runsaasti potkua.
Tässä teessä oli monia hyviä puolia: jälkimaku, voimakas maku ja maun monipuolisuus sekä kerroksellisuus, suutuntuma... Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Lähettänyt -ppp- klo 8.57 0 kommenttia
Tunnisteet: pu-erh
tiistai 26. lokakuuta 2010
Oriental Beauty
Oriental Beauty aka Dong Fang Mei Ren eli Itämainen kauneus on kuuluisa 1800-luvun lopulla kehitetty teelajike, jonka erikoislaatuinen ominaispiirre on lehtien ”huonokuntoisuus”. Pienten hyönteisten annetaan syödä lehtiä kasvukauden aikana: tämä aloittaa hapettumisen ja vaikuttaa teen makuprofiiliin ratkaisevasti.
Tarinan mukaan Taiwaniin muuttaneet teenviljelijät luopuivat monista sadoistaan, koska hyönteiset olivat syöneet lehtiä, eivätkä viljelijät uskoneet pystyvänsä myymään tätä huonolaatuista teetä länsimaalaisille kauppiaille.
Toisin kuitenkin kävi. Tarina kertoo kuinka eräs viljelijä kaikesta huolimatta yritti kaupata hyönteisten syömää satoaan Eurooppaan, ja yllätyksekseen sai erän myytyä yllätyshintaan. Tästä juontaa Oriental Beautyn kolmas nimi, Pong Fong Cha, eli Kerskurin tee. Satonsa kaupaksi saanut teeviljelijä oli innoissaan ylpeillyt muille, kuinka korkealla hinnalla oli teensä myynyt.
Neljäs Oriental Beautyn nimi, Wu Se Cha, tarkoittaa Viiden värin teetä. Tämäkin tee on värikästä, vaikka ihan viittä eri väriä sitä ei ehkä löydäkään. Teen väri vaihtelee hopeisista silmuista ruskeaan, harmaaseen ja mustaan. Lehdet tuoksuvat raikkailta, kevyiltä, sienimäisiltä ja miedon viljaisilta. Lähempää tarkastelemalla lehdistä erottaa hopeista untuvaa, josta juontuu vielä yksi nimitys tälle teelle – Bai Hao Wulong eli valkoinen untuva tai karva. Rakkaalla lapsella on monta nimeä!
Alkutuoksu alkaa hedelmäisenä, ja liukuu siitä erittäin hienoon tiiviiseen marjaisuuteen, joka ei kuitenkaan ole pistävää tai hyökkäävää. Huuhtelun jälkeen esiintyy metsämäisempiä ja sienimäisiä sävyjä.
Haudutetun teen tuoksu on erittäin makea, hedelmien ja sokerin sekamelska. Kevyt ja vivahteikas, vaikka selkeitä yksittäisiä tuoksuja on vaikea erottaa. Maku on erikoisen makea ja kirkas, erittäin hedelmäinen, jälkimausta löytää myös kukkaisuutta. Mehukas ja paksu, tasaisen pehmeä suutuntuma, oikein miellyttävä. Jotain erikoista suutuntumassa on, mutta on vaikea sano juuri mitä. Ehkä se on paksuuden ja keveyden yhdistelmä, usein kun teet ovat joko paksuja ja painavia tai keveitä ja ohuita.
Märät lehdet tuoksuvat ensimmäisen haudutuksen jälkeen hieman paahteisilta, mutta enimmäkseen marjoilta ja kukilta.
Toisen haudutuksen tuoksu ei ole aivan yhtä sekava. Kukkia ja ripaus hedelmää, ehkäpä aprikoosia. Suutuntuma paksunee ja muuttuu painavammaksi, maku tiivistyy hienosti kielen takaosan sivuille. Tämän haudutuksen jälkeen märkien lehtien tuoksusta on poistunut marjat ja paahteisuus, miedompia ja keveämpiä kukkaisia sävyjä pääsee esiin.
Kolmannessa haudutuksessa ei tapahdu hirveästi muutoksia. Mutta näin hienoon teehen ei enää lisää monimutkaistuksia tarvitakaan. On muuten erikoista, että ilmeisesti tämän teen sato korjataan kesällä, kun hyönteiset ovat kerkeneet puremaan lehtiä. Yleensä kun väitetään, että hienoimmat taiwanilaiset wulongit korjataan keväällä tai talvella. Taas yksi turha teemaailman yleistys kumottu.
Neljännessä kupissa on alussa jokin selvä tuoksu, luulisin persikaksi, mutta se katoaa nopeasti teen pinnalta. Maku on edelleen hurmaavan mehukas, peittää suun makealla kerroksella.
Uudelleen lämmitetyllä vedellä, kuudennella tai seitsemännellä haudutuksella, tuoksusta on jo hävinnyt lähes kaikki herkemmät sävyt. Jäljellä on enää lämmintä maitoa muistuttava aromi. Maussakin on erikoisia, kaakaomaisia piirteitä, eikä se toisin kuin tuoksu tunnu vielä laisinkaan laimentuneelta. Vielä kahdeksannellakin haudutuksella mausta löytyy kukkaisuutta, eikä suutuntumakaan ole kärsinyt. En enää kuitenkaan viitsi jatkaa sessiota. tai ehkä vielä yksi kuppi…
Dong Fang Mei Renistä on vaikea löytää mitään huonoja puolia. En muista juoneeni Oriental Beautya aikaisemmin, mutta silti tee tuntui kotiinpaluulta: kuin olisi nähnyt vanhaa ystävää ensimmäistä kertaa pitkän ja osittain raskaan matkan jälkeen. En epäile laisinkaan, ettenkö tulisi vielä etsimään käsiini toisia, toivottavasti yhä parempia Oriental Beauty -laatuja.
Lähettänyt -ppp- klo 10.30 2 kommenttia
Tunnisteet: wulong


