Tähän ollaan tultu: pikainen tilannepäivitys

Viimeaikaisten päivitysten määrän väheneminen johtuu eittämättä siitä, että innostukseni blogin ylläpitämiseen on ollut vähissä. Pyrin kuitenkin jatkossakin pitämään blogia yllä edes muutamalla satunnaisella päivityksellä.

Teelaaduista minulla ei ole tällä hetkellä mitään mainittavaa, sillä olen juonut yli puoli vuotta samaa neljää puerh-kakkua, jotka maistuvat minulle niin nuorekkaan teräviltä, että joudun sekoittamaan niihin pidemmälle fermentoitua puerhia vain maun tasapainottamiseksi. Lisäksi teehetkiäni ovat piristäneet kaksi taiwanilaista perusoolongia sekä satunnainen vihreä tee.

Teeblogeille tuntuu usein käyvän niin, että aloitteleva teenjuoja jakaa innokkaasti makuelämyksiään, kunnes jossain vaiheessa ymmärtää sen, kuinka mahdotonta on kuvailla jotakin teelaatua aivan kuin sen todelliset piirteet voisi jotenkin määrittää. Vesi, teelehtien ikä, välineet, tilanne ja mielentila vaikuttavat aivan liikaa koko kokemukseen.

Tästä aukeaa kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa teearvioiden kirjoittamista uudesta näkökulmasta tai keskittyä muihin teekulttuuria tarkasteleviin artikkeleihin. Kun myöntää kunkin teenarvion olevan vain kuvaus yhdestä kohtaamisesta, ei teearvioissa ole mitään vikaa.

Arviot ovat omalta kohdaltani jääneet vähiin myös siksi, että asuntoni saa hyvin niukasti luonnonvaloa enkä pidä keinotekoisen valon väristä kuvissani.

Kirjoittaminen ei silti ole jäänyt. Periaatteessa olen valmistanut kaikkien aikojen suurinta artikkeliani – tai jos sitä niin haluaa kutsua, pro gradu -tutkielmaa. Tämän tutkimuksen otin hieman vakavammin kuin taannoisen kandini, ja siihen tiivistyy paitsi suhteellisen tarkka kuvaus tämän päiväisestä näkemyksestäni teestä, myös jonkin suuremman tulevan työn teoreettinen pohja. Linkki löytyy sivun oikeasta ylälaidasta tai tästä.

Sen jälkeen kun aloitin pari vuotta sitten teen tutkimisen osana tutkintoani, paljon on muuttunut suhteessani teehen. Ensin riemastuin löytäessäni teestä inspiraatiota työlle ja työstä tukea näkemyksilleni. Sen jälkeen aloin kyseenalaistamaan näkemyksiäni, astuin siis tutkimuskohteeni ulkopuolelle "kuten kunnon tutkijan kuuluu", ja kohtasin monia epäilyksen hetkiä.

Oikeastaan viime aikoihin asti suhteeni teehen on ollut juuri tällä tavalla etäinen, mutta valmistumiseni jälkeen olen vihdoin löytänyt uuden kiinnostuksen teetä kohti. Halu tutkia uusia teelaatuja herää jälleen, toisinaan pakotan itseni keskittymään teehen ja toisinaan vain juon teetä aikani kuluksi. Tästä on hyvä jatkaa.

Blogaukset eivät välttämättä lisäänny, mutta teestä kirjoittaminen ei ole täysin lakannut, sillä valmistelen paraikaa jonkinlaista lyhyempää ja selkokielisempää versiota gradustani ilman turhia viittauksia ja akateemisia kikkailuja.

Samdayeon fermentoitu tee

Tämä tee on ehdottomasti yksi kummallisimpia laatuja, joita olen vähään aikaan maistanut. Kyseessä on siis jälkifermentoitu korealainen tee, jonka bakteerikanta on johdettu korealaisista fermentoiduista ruuista. Lisäksi tee on saanut kypsyä Jeju-saarella setritynnyrissä, siis hyvin merellisissä ja kosteissa olosuhteissa.

Kuivien lehtien tuoksu on jotenkin salmiakkisella tavalla suolainen, myös ohut ja viileä. Kun lehdet saa vähän lämpöä esilämmitetystä teekannusta tuoksu muuttuu todella tiiviin marjaisaksi, joskin tuo sama pistävä salmiakkisuus säilyy. Haudutuksen tuoksussa salmiakkisuus yhdistyy voimakkaaseen vegetaalisuuteen ja hedelmäisyyteen. Ehkä iän kanssa tuoksu olisi ihan kiinnostava, mutta ainakaan nyt talviaamuna yltiömäisen viileä ruohomaisuus ei houkuttele. Maussa on uskomatonta mehukkuutta, lisäksi kirpeyttä ja salmiakkia.

Tästä tee ei sitten seuraavilla haudutuksilla juurikaan tunnu muuttuvan eikä edes erityisemmin laimenevan. Märät lehdet ovat myös erikoiset, ne tuntuvat hyvin pehmeiltä ja hieman jauhoisilta sekä hajoavat helposti. Tämä tee ei ole samalla tavoin fermentoitunutta kuin puerh. Mieleen palautuu jatkuvasti vain yksi asia ja se on komposti...

  
Näin siis kun gongfutin teetä pienessä savikannussa isolla lehtimäärällä. Kokeilin viimeisten haudutuksien kohdalla siirtää vielä teen noin desin korealaiseen teekannuuni ja tulos oli huomattavan erilainen. Lehdet olivat hautuneet jo kuusi lyhyttä haudutusta, mutta kuten mainitsin, tämä tee ei tunnu haudutuksista juurikaan kärsivän. Nyt salmiakkisuus on lähes hävinnyt tuoksusta, vain vieno merellinen vegetaalisuus ja jotain heikkoja imeliä sävyjä on jäljellä. Suutuntuma ei ole lainkaan niin dramaattisen mehukas ja makuunkin kummalliset salmiakkiset sävyt palaavat vasta jälkimaussa nielua lämmittelemään.

Olen viime aikoina haudutellut myös korealaisia vihreitä teelaatuja samalla tavalla kuin kiinalaisia eli suhteellisen suurella lehtimäärällä. Tämä on osoittautunut joka kerta katastrofiksi: teen saa kaataa saman tien veden lisättyään ulos kannusta ja silti se on jo ylihautunutta. Ei ihmekään, että Koreassa taidetaan yhä käyttää enimmäkseen suhteellisen isoja teekannuja.

Teevälinepäivitys 2013

Vuosi 2013 on tuonut mukanaan taas kerran lisää teevälineitä. Lisäksi tietysti olen jatkanut Xishin vaalimista, joka onkin patinoitunut jo oikein hienosti.

Uusin hankinta on 70ml Chen Ju Fangin valmistama "Pan Hu" valmistajan "#2" savesta. Nyt ainakin pitäisi olla varmasti kyseessä kunnolla fermentoitua ja iätettyä Zini-savea. Vaikka kannu on vielä uusi ja imee hieman teen makuja, huomasi heti ensimmäisestä haudutuksesta saven vaikutuksen makuun. Maku on jotenkin tiiviimpi ja makeampi. Erityisen helposti eron huomasi  tieguanyinin kanssa. Kun olen hauduttanut tiekkua Xishissä, se on aina jäänyt hajuttomaksi ja mauttomaksi sekä kuivattanut suuta. Olin jo lähes luopunut toivosta kokevani vielä joskus sen tieguanyinin hurman, joka minut teeurani alussa niin voimakkaasti lumosi. Mutta kun haudutin tässä kannussa samoja lehtiä, tulos oli täysin erilainen. Nyt maku oli paksu ja makea, tuoksu voimakkaan kukkainen ja kermainen.

Tämän kokoinen teekannu sopii minulle vielä hyvin. Välillä on mukava juoda isompia haudutuksia kuin mitä Xishistä irtoaa. Lisäksi kun saa vaihdella teekannujen välillä, niiden kiehtovuus säilyy paremmin. Sen jälkeen kun on käyttänyt tätä isompaa kannua muutaman päivän, pieni Xishi tuntuu taas aivan erilaiselta.

Tässä uusi kuva Xishistä. Verrattuna tähän aikaisempaan kuvaan, voi helposti huomata kuinka hienosti kannu on patinoitunut. Kamera ei täysin onnistunut tallentamaan sitä, kuinka paljon kannun pinta heijastaa valoa.

Sitten vielä särkyneen gaiwanin tilalle hankittu noin 40ml Hokujon "Yakishime" shiboridashi. Shiboridashit on käsittääkseni tarkotettu erityisesti gyokuron hauduttamiseen, mutta tämä toimii erinomaisesti kaiken vihreän teen kanssa. Erittäin ohut savi ja astian laakea muoto pitää veden viileänä, mutta silti tarpeeksi lämpimänä. Tällä on lähes mahdotonta ylihauduttaa vihreää teetä.

Teekirjoja Helsingin yliopiston kirjastosta

Helsingin yliopiston kirjastosta on nyt saatavilla joitakin uusia teekirjoja. Valikoimasta löytyy mm.:

-Francis Ross Carpenterin kääntämä Lu Yun Chajing
-Soshitsu Sen XV: Tea life, tea mind
-Rand Castile: The Way of Tea
-Yang-Seok (Fred) Yoo: The Book of Korean Tea: A Guide to the History, Culture and Philosophy of Korean Tea and the Ceremony.

Chajing ei oikeastaan ollut ihan niin mielenkiintoinen tutkimusteni kannalta kuin olisin odottanut, lähinnähän se koostuu teetarvikkeiden luettelosta. Silti jotain kiinnostavia seikkoja siitä kävi ilmi, esimerkiksi Lu Yun aikaisissa teenkuljetuslaatikoissa pystyttiin jotenkin pitämään pientä liekkiä, joka erityisesti sateisina aikoina piti teen kuivana. Lisäksi mieltäni lämmitti huomata Lu Yun suosittelleen simpukoiden käyttämistä teelehtien mittaamiseen, kuten olen itsekin tehnyt.

Korealainen matcha

Tämä korealainen matcha on Ssangkye-tuottajan sejak-laatuisesta materiaalista jauhettua hienoa ja hyvin kevyttä pulveria. Muistaakseni teekasveja oli japanilaisen matchan tavoin pidetty varjossa ennen sadonkorjuuta.

Teen väri on kellertävän vihreä, sairaamman värinen kuin japanilaiset kirkkaan vihreät matchat. Valmiin juomankaan väri ei ole aivan yhtä viehättävä kuin japanilaisen matchan, vaikka tässä kuvassa väri näyttääkin vielä mutaisammalta kuin se todellisuudessa on. Parhaimmillaan väri on tumman jademainen. Myöskään kunnollista kestävää vaahtoa tähän teehen on mahdotonta saada, kun taas japanilaisessa teehen se tuntuu syntyvän kuin itsestään.

Maku ei ole niin makea kuin japanilaisessa matcha, mutta muistuttaa pehmeydessään paljon korealaista irtolehtistä vihreää teetä. Tätä matchaa ei kannata valmistaa juuri kiehahtaneeseen veteen kuten japanilaisia vastineita, koska tee kitkeröityy helposti. Olen huomannut, että tätä teetä (ja todennäköisesti muitakin korealaisia matchoja) valmistaessa kannattaa käyttää paljon vettä suhteessa teejauheeseen ja veden on annettava jäähtyä kunnolla.

Lao Cong Shui Xian 1999

(Ostettu: Teepolku)

Tämä tee, kuten useat teet viime aikoina, avautuu hieman vaihtelevasti päivästä riippuen. Toisinaan siitä paljastuu hämmästyttävä kirjo kerroksittaisia sävyjä ja toisinaan koko tee tuntuu hyvin monotoniselta. Tänään Shui Xianin kanssa oli hyvä päivä.

Alkuhaudutuksissa on tuttua Wuyin oolongien kielelle tiivistyvää kirpeyttä ja paahteisuutta, muttei niin hyökkäävänä kuin nuoremmassa teessä. Haudutus haudutukselta tee kevenee paljastaen uusia makeita ja aromaattisia sävyjä, mutta säilyy silti kiinnostavana loppuun saakka. Ei tätä välttämättä ensi kerralla erottaisi nuoresta yanchasta, mutta kyllä iän tunnistaa suutuntuman painavuudesta ja lämmöstä. Nuoremmat yanchat tuntuvat jotenkin liukkailta, teräviltä ja nopeammilta. Lisäksi mausta löytyy hieman iätettyjen oolongien ominaismakua, vaikkei se otakaan tässä hallitsevaa asemaa vaan sekoittuu hyvin yhteen muiden sävyjen kanssa.

Kaiken kaikkiaan siis aika onnistunut ikääntynyt oolong. Kumminkin, on hyvä juoda taas pitkästä aikaa yanchaa.

Vanhassa vara...

Tässä on ensimmäinen yixing-kannuni, jonka ostin théhuoneelta vuonna 2007 tai 2008. Tilavuutta kannulta löytyy hieman turhan paljon yksityiseen käyttöön, kokonaiset kaksi desiä.

Käytin kannua pääsääntöisenä haudutusvälineenäni muutaman vuoden, kunnes siirryin Teepolun Matin kautta pienempiin gongfu-sessioihin ja oolongeihin. Nykyään oolongit tuntuvat vaihtuneen pu'erhiin, mutta pieni koko on edelleen tärkein kriteerini teekannulle.

Käytin tätä yixingiä vain maustamattomien vihreiden teelaatujen hauduttamiseen, ja mielestäni kannu käy varsin hyvin yhteen vihreän teen kanssa. Vaikka savi tuntuukin hieman pehmeältä, vihreän teen hienovarainen maku ei tunnu katoavan kannun huokosiin.

Kun siirryin pienempiin kannuihin tämä yixing jäi vuosiksi huomiotta. Säilytin sitä vanhempieni asunnolla ja join siitä satunnaisesti vihreää teetä, sittemmin myös mitä tahansa muuta teelaatua ja jopa maustettua teetä. Missään toisessa kannussa en suostuisi hauduttamaan maustettua teetä, vaikka tuskinpa aromit pysyvää vahinkoa millekään kannulle saavat aikaan.

Kannu on siis monella tapaa joutunut hylkiön asemaan, mutta viime aikoina olen alkanut ymmärtämään sitä ainutlaatuista suhdetta, joka minulla tähän yixingiin on muodostunut. Nimittäin sen kanssa voi olla täysin huolettomassa (välinpitämättömässä) tilassa; heittää satunnaiset vaatimattomat teelehdet höyryävään esilämmitettyyn kannuun ja hörppiä muutaman teemukillisen pitkin päivää kirjan tai television ohessa. Tämä kannu ei vaadi mitään minulta enkä minä vaadi siltä mitään, sen kanssa elää luontaisessa ja ennen kaikkea erittäin funktionaalisessa suhteessa. Niinpä olen taas oppinut arvostamaan tätä kannua, joskin hieman erilaisella tavalla kuin ennen.