Teevälinepäivitys 2013

Vuosi 2013 on tuonut mukanaan taas kerran lisää teevälineitä. Lisäksi tietysti olen jatkanut Xishin vaalimista, joka onkin patinoitunut jo oikein hienosti.

Uusin hankinta on 70ml Chen Ju Fangin valmistama "Pan Hu" valmistajan "#2" savesta. Nyt ainakin pitäisi olla varmasti kyseessä kunnolla fermentoitua ja iätettyä Zini-savea. Vaikka kannu on vielä uusi ja imee hieman teen makuja, huomasi heti ensimmäisestä haudutuksesta saven vaikutuksen makuun. Maku on jotenkin tiiviimpi ja makeampi. Erityisen helposti eron huomasi  tieguanyinin kanssa. Kun olen hauduttanut tiekkua Xishissä, se on aina jäänyt hajuttomaksi ja mauttomaksi sekä kuivattanut suuta. Olin jo lähes luopunut toivosta kokevani vielä joskus sen tieguanyinin hurman, joka minut teeurani alussa niin voimakkaasti lumosi. Mutta kun haudutin tässä kannussa samoja lehtiä, tulos oli täysin erilainen. Nyt maku oli paksu ja makea, tuoksu voimakkaan kukkainen ja kermainen.

Tämän kokoinen teekannu sopii minulle vielä hyvin. Välillä on mukava juoda isompia haudutuksia kuin mitä Xishistä irtoaa. Lisäksi kun saa vaihdella teekannujen välillä, niiden kiehtovuus säilyy paremmin. Sen jälkeen kun on käyttänyt tätä isompaa kannua muutaman päivän, pieni Xishi tuntuu taas aivan erilaiselta.

Tässä uusi kuva Xishistä. Verrattuna tähän aikaisempaan kuvaan, voi helposti huomata kuinka hienosti kannu on patinoitunut. Kamera ei täysin onnistunut tallentamaan sitä, kuinka paljon kannun pinta heijastaa valoa.

Sitten vielä särkyneen gaiwanin tilalle hankittu noin 40ml Hokujon "Yakishime" shiboridashi. Shiboridashit on käsittääkseni tarkotettu erityisesti gyokuron hauduttamiseen, mutta tämä toimii erinomaisesti kaiken vihreän teen kanssa. Erittäin ohut savi ja astian laakea muoto pitää veden viileänä, mutta silti tarpeeksi lämpimänä. Tällä on lähes mahdotonta ylihauduttaa vihreää teetä.

Teekirjoja Helsingin yliopiston kirjastosta

Helsingin yliopiston kirjastosta on nyt saatavilla joitakin uusia teekirjoja. Valikoimasta löytyy mm.:

-Francis Ross Carpenterin kääntämä Lu Yun Chajing
-Soshitsu Sen XV: Tea life, tea mind
-Rand Castile: The Way of Tea
-Yang-Seok (Fred) Yoo: The Book of Korean Tea: A Guide to the History, Culture and Philosophy of Korean Tea and the Ceremony.

Chajing ei oikeastaan ollut ihan niin mielenkiintoinen tutkimusteni kannalta kuin olisin odottanut, lähinnähän se koostuu teetarvikkeiden luettelosta. Silti jotain kiinnostavia seikkoja siitä kävi ilmi, esimerkiksi Lu Yun aikaisissa teenkuljetuslaatikoissa pystyttiin jotenkin pitämään pientä liekkiä, joka erityisesti sateisina aikoina piti teen kuivana. Lisäksi mieltäni lämmitti huomata Lu Yun suosittelleen simpukoiden käyttämistä teelehtien mittaamiseen, kuten olen itsekin tehnyt.

Korealainen matcha

Tämä korealainen matcha on Ssangkye-tuottajan sejak-laatuisesta materiaalista jauhettua hienoa ja hyvin kevyttä pulveria. Muistaakseni teekasveja oli japanilaisen matchan tavoin pidetty varjossa ennen sadonkorjuuta.

Teen väri on kellertävän vihreä, sairaamman värinen kuin japanilaiset kirkkaan vihreät matchat. Valmiin juomankaan väri ei ole aivan yhtä viehättävä kuin japanilaisen matchan, vaikka tässä kuvassa väri näyttääkin vielä mutaisammalta kuin se todellisuudessa on. Parhaimmillaan väri on tumman jademainen. Myöskään kunnollista kestävää vaahtoa tähän teehen on mahdotonta saada, kun taas japanilaisessa teehen se tuntuu syntyvän kuin itsestään.

Maku ei ole niin makea kuin japanilaisessa matcha, mutta muistuttaa pehmeydessään paljon korealaista irtolehtistä vihreää teetä. Tätä matchaa ei kannata valmistaa juuri kiehahtaneeseen veteen kuten japanilaisia vastineita, koska tee kitkeröityy helposti. Olen huomannut, että tätä teetä (ja todennäköisesti muitakin korealaisia matchoja) valmistaessa kannattaa käyttää paljon vettä suhteessa teejauheeseen ja veden on annettava jäähtyä kunnolla.

Lao Cong Shui Xian 1999

(Ostettu: Teepolku)

Tämä tee, kuten useat teet viime aikoina, avautuu hieman vaihtelevasti päivästä riippuen. Toisinaan siitä paljastuu hämmästyttävä kirjo kerroksittaisia sävyjä ja toisinaan koko tee tuntuu hyvin monotoniselta. Tänään Shui Xianin kanssa oli hyvä päivä.

Alkuhaudutuksissa on tuttua Wuyin oolongien kielelle tiivistyvää kirpeyttä ja paahteisuutta, muttei niin hyökkäävänä kuin nuoremmassa teessä. Haudutus haudutukselta tee kevenee paljastaen uusia makeita ja aromaattisia sävyjä, mutta säilyy silti kiinnostavana loppuun saakka. Ei tätä välttämättä ensi kerralla erottaisi nuoresta yanchasta, mutta kyllä iän tunnistaa suutuntuman painavuudesta ja lämmöstä. Nuoremmat yanchat tuntuvat jotenkin liukkailta, teräviltä ja nopeammilta. Lisäksi mausta löytyy hieman iätettyjen oolongien ominaismakua, vaikkei se otakaan tässä hallitsevaa asemaa vaan sekoittuu hyvin yhteen muiden sävyjen kanssa.

Kaiken kaikkiaan siis aika onnistunut ikääntynyt oolong. Kumminkin, on hyvä juoda taas pitkästä aikaa yanchaa.

Vanhassa vara...

Tässä on ensimmäinen yixing-kannuni, jonka ostin théhuoneelta vuonna 2007 tai 2008. Tilavuutta kannulta löytyy hieman turhan paljon yksityiseen käyttöön, kokonaiset kaksi desiä.

Käytin kannua pääsääntöisenä haudutusvälineenäni muutaman vuoden, kunnes siirryin Teepolun Matin kautta pienempiin gongfu-sessioihin ja oolongeihin. Nykyään oolongit tuntuvat vaihtuneen pu'erhiin, mutta pieni koko on edelleen tärkein kriteerini teekannulle.

Käytin tätä yixingiä vain maustamattomien vihreiden teelaatujen hauduttamiseen, ja mielestäni kannu käy varsin hyvin yhteen vihreän teen kanssa. Vaikka savi tuntuukin hieman pehmeältä, vihreän teen hienovarainen maku ei tunnu katoavan kannun huokosiin.

Kun siirryin pienempiin kannuihin tämä yixing jäi vuosiksi huomiotta. Säilytin sitä vanhempieni asunnolla ja join siitä satunnaisesti vihreää teetä, sittemmin myös mitä tahansa muuta teelaatua ja jopa maustettua teetä. Missään toisessa kannussa en suostuisi hauduttamaan maustettua teetä, vaikka tuskinpa aromit pysyvää vahinkoa millekään kannulle saavat aikaan.

Kannu on siis monella tapaa joutunut hylkiön asemaan, mutta viime aikoina olen alkanut ymmärtämään sitä ainutlaatuista suhdetta, joka minulla tähän yixingiin on muodostunut. Nimittäin sen kanssa voi olla täysin huolettomassa (välinpitämättömässä) tilassa; heittää satunnaiset vaatimattomat teelehdet höyryävään esilämmitettyyn kannuun ja hörppiä muutaman teemukillisen pitkin päivää kirjan tai television ohessa. Tämä kannu ei vaadi mitään minulta enkä minä vaadi siltä mitään, sen kanssa elää luontaisessa ja ennen kaikkea erittäin funktionaalisessa suhteessa. Niinpä olen taas oppinut arvostamaan tätä kannua, joskin hieman erilaisella tavalla kuin ennen.

Pu'erh maistelut jatkuu

Tässä maistelut kolmesta uudesta pu'erhista. Valitettavasti en vaivautunut ottamaan näistä kuvia, joten mielikuvitus saa riittää.

Feng Huang Tuocha kosteampi iätys~1995
Tämä tee on viimepostauksen Feng Huangin kosteammissa olosuhteissa iätetty kaima. En ole aivan varma, onko lehtimateriaali muutoin samaa tai samalta alueelta kuin edellisessä kakussa. Kosteuseronsa vuoksi teet olivat niin erilaisia, että samoja piirteitä niistä oli ainakin vaikea löytää.

Kuten odotettua, tämä tee paljastaa jo ensihetkiltä saakka olevansa huomattavasti märempi kuin aikaisempi feng huang. Haudutuksen väri on tummempi, tuoksu hillitympi ja maanläheisempi sekä maku pehmeämpi ja tasaisempi. Silti tässä on tuoksua, joka on vielä yllättävän pitkäkestoinen ja hienovaraisen kompleksinen, joten liian märäksi tämä tee ei ole vielä päässyt.

Maussa on varsinkin ensimmäisillä haudutuksilla aistittavissa vielä pientä nuoruuden muistoa, joka esiintyy pienenä kitkeryytenä maun reunoilla. Odotin innolla, josko nuorekkuus koko kukkaisuudessaan tulisi vielä esiin myöhäisemmillä haudutuksilla tai jälkimaussa, mutta aivan siihen asti tee ei yltänyt. Suutuntumaltaan tee on hyvin pehmeä ja "jauhomaisen" ikääntynyt, vaikka se keveneekin hieman myöhäisillä haudutuksilla.

Kaiken kaikkiaan olisin kaivannut hieman nuorekkuutta, mutta se on vain henkilökohtainen makumieltymykseni. Tämän teen kuitenkin pelastaa vahva tuoksu ja maku, joten tätä vielä juo mielellään.

Menghai 1997 yksityistilaus (Teepolku)
Teen tuoksu on yllättävän terävä, ehkä hieman kasvimainen tai yrttimäinen. Tuoksusta löytyy kuitenkin oma tumma mehevyytensä, joka tuntuu paljastuvan vasta haudutuksen loppupuolella. Maussa on tiivistä tummaa puumaisuutta, josta voi erottaa myös hieman mehevämpiä ja kirkkaampia sävyjä. Nuorekasta kitkeryyttä en tässä teessä juurikaan havainnut.

Jälkimaku heijastaa tuoksun kummallista terävää tai ohutta teemaa. Tämä eroaa selkeästi siitä nuorekkaasta kukkaisuudesta tai metsäisyydestä, jota monet muut pu'erhit ilmentävät.  Itse asiassa tuoksu muistuttaa minua ulkoilmasta, tai siitä tuoksusta joka tarttuu vaatteisiin ja hiuksiin ulkoilun jälkeen. En ole koskaan pitänyt siitä ja sen rakenteesta. Kenties tässä on Menghain ominaistuoksu?

Kunming 1997
Jostain syystä minun on hyvin vaikea kuvailla tätä teetä. Tuoksultaan tee on täysin omalaatuinen: siinä on savuisuutta, puuta, mutta välillä myös jonkinlaista hedelmäisyyttä tai muita keveämpiä sävyjä, muttei lainkaan maakellaria. Maku on vahva ja tumma, siitä voi aistia vielä nuorekkaita sävyjä. Suuntuntumaltaan tee on kirkas ja tiivis sekä vielä hieman kitkerä, mutta ei kuitenkaan lainkaan pistävällä tai häiritsevällä tavalla. Pikemmin kitkeryys on eräänlaista sumeutta maun reunalla, joka tuo suutuntumaan särmää. Jälkimaku on voimakas, tumman makea ja hieman raikas.

Pidin todella paljon tästä teestä, sen tuoksu tuntui kuljettavan minut lapsuusajan mökkimaisemiin. Lisäksi hyviä haudutuksia olisi helposti saanut yli kymmenen, vaikka lopetinkin tavanomaiseen yhdeksään haudutukseen.

Feng Huang Tuocha ~1995

Huom. Kuva ja tee Teepolulta

Kun lehdet lisää esilämmitettyyn teekannuun, vapautuu niistä vahva puumainen tuoksu, jonka seasta voi havaita hieman sitrusmaista raikkautta – kenties tätä voisi kamforiksi kutsua. Ensimmäisessä haudutuksessa tuoksun pinnalla on jotain kirpeää, kenties puolukkaa, ja pohjalla mustikkahilloa. Suutuntuma on loistava, paksu ja painava ja äärimmäisen pehmeä, jokapuolelle suuta levittyvä tunne eli ei niin viskoosinen kuin viime aikoina juomani pu'erhit. Maun reunoilla on vielä juuri sopivasti kitkeryyttä, joka korostaa marjaista vaikutelmaa.

Toisella ja kolmannella haudutuksella tuoksussa korostuu puumaisuus ja puerhille ominainen viljaisuuden ja metsän sekoitus. Oikeastaan olen yllättynyt, ettei tuoksusta tunnu löytyvän oikeastaan lainkaan maakellaria, vaikka kuivista lehdistä sitä kyllä saattoi havaita. Maku jatkuu pehmeänä erilaisten pienten vivahteiden sävyttämänä, lisäksi suutuntuman viskositeetti on kasvanut, nyt se muistuttaa enemmän muita juomiani pu'erheja. Huomioitavaa on myös erittäin vahva jälkimaku, jossa korostuu kerroksittain puumaisuus sekä nuorekas kukkaisuus, jonka kaikki pu'erhia juoneet kyllä tunnistavat.

Haudutukset neljännestä kuudenteen ilmentävät pu'erhin toista vaihetta, eli tee maun ja tuoksun kannalta asettuu aloilleen ja kevenee, mutta ei silti menetä voimaansa. Haudutusten loppupuolella voi jo maistaa hieman maakellaria, mutta se on edelleen hyvin vaimeaa.

Seitsemännestä yhdeksänteen haudutukseen tee säilyttää suutuntumansa, mutta maku ja tuoksu ovat vielä hieman heikenneet. Silti vielä näistä haudutuksista pystyy löytämään selkeitä uusia sävyjä, lähinnä raikasta kukkaisuutta ja makeutta.

Kaiken kaikkiaan Feng Huang on mielestäni erittäin tyylikäs ja (ikäisekseen) nuorekas kypsynyt pu'erh. Tämä tee herättää minussa jostakin syystä aina mielikuvan tummasta lakatusta aasialaisesta teepöydästä kynttilänvalossa, höyryävästä teemaljasta kesäisen kuutamon pehmeässä valossa.